Sudenpentujen SuSe-leiri

SuSe 21.4-22.4.2017

Kello oli kymmenen lauantaiaamuna ja partiolaisia alkoi valua Liedon Eränkävijöiden keskustan kololle. He olivat sudenpentuja, vielä lähes viimeistä kertaa. Oli alkamassa Liedon Eränkävijöiden perinteinen Sudenpennusta Seikkailijaksi -leiri.

Suuri osa partiotapahtumista toteutuu täydessä kaatosateessa. Tällä kertaa ilma kuitenkin oli kuin morsian, kun sudenpennut kiersivät tarpoja saattajanaan rastiradan. Rata tarjosi niin visaisia kysymyksiä kuin seikkailijaohjelmaan tutustumistakin. Tarjoutuipa muutamille myös ensimmäinen tilaisuus käyttää trangiaa. Lisäksi vaadittiin sorminäppäryyttä ja laulutaitoja – alun hiirenloukun kanssa suoritettava rakennustehtävä oli hauska, kuin myös B-P spiritin laulaminen.

Rastirata päättyi Liesan majalle jossa päästiin heti mukavaan puuhaan, tiskaamaan. Valitusta ei silti kuulunut, ja pian olivat astiat puhtaat. Lipunnoston jälkeen nostettiin pystyyn myös puolijoukkueteltat. Puuhaa riitti, mutta ennen pitkää kaikki oli valmista.

Hetken leikkimisen jälkeen oli vihdoin aika saada ruokaa. Spagettia ja jauhelihakastiketta tultiin kuuleman mukaan hakemaan jopa toista kertaa lisää, joten hyvää se ainakin oli.

Iltanuotio pidettiin laavulla. Makkaraa paistellen ja laululeikkejä leikkien (mahtuipa väliin myös muutama sketsi) aika kului nopeasti. Sudenpennut alkoivat pikkuhiljaa vaikuttaa väsyneiltä ja hampaidenpesu jälkeen kömpivät syvälle lämpimiin makuupusseihinsa.

Aiemmin päivällä annettu turvallisuuskoulutus oli valmistanut juuri siihen hetkeen: ensimmäiseen kipinävuoroon. Pareittain sudenpennut vahtivat kamiinaa ja toistensa unta.

Keskellä yötä kajahti kuitenkin trumpetinsoitto. Hämmentyneen uniset sudenpennut saivat kokea leirikasteen kulkemalla läpi metsään asetetun myrskylyhtypolun. Polun varrelle oli aseteltu pätkissä B-P:n viimeinen kirje, jonka tarpoja luki ääneen. Hiukan nurinaa nousi äkillisestä herätyksestä, mutta kokemus mikä kokemus. Ja kyllä kaikki saivat unta vielä uudestaan.

Seuraavana aamuna nostettiin taas lippu, ja sitten syötiin aamupalaksi leipää ja muroja. Sudenpennut olivat jollain konstilla melko virkeitä. Kaikki eivät olleet.

Telttojen purku oli edessä. Sudenpennuille riitti taas jos jonkinlaista tehtävää, aina teltan pakkaamisesta kamiinan tyhjentämiseen. Työskentely oli tehokasta eikä aikaakaan kun teltat olivat jo nätisti kasassa. Sitten leikittiin taas vähän.

Vielä viimeisenä touhukkaana ohjelmana sudenpennut pääsivät kokeilemaan valokuvasuunnistusta. Eri paikoissa oli eri kirjaimia, ja salasanan ratkaisseet saivat palkinnoksi muumitikkarin. Hauskaa se vaikutti olevan, ainakin hymyistä ja naurusta päätellen.

Keittiö tarjoili lounaaksi lihapiirakoita. Ruoka maistui aivan mahtavalta, kuten oikeastaan kaikki muutkin leirin ruuat. Kiitos kokki höperö, hyvää oli pöperö.

Vielä, ennen kuin vanhemmat tulivat noutamaan lapsiaan, laskettiin lippu ja jaettiin SuSe -merkit. Leiri tarjosi paljon uusia elämyksiä ja kokemuksia sudenpennuille, jotka lopussa olivat taas askeleen lähempänä seuraavaan ikäkauteen siirtymistä. Kurjaa ei (toivottavasti) ollut kellään, ainakin naurua ja iloisuutta riitti läpi viikonlopun. Eikä edes satanut vettä.

-Emilia Jaakkola